Edward Elgarin sellokonsertto on teos, jossa on keinuvaa sentimentoa, laajaa kaartelua ja kiihkeää virtuosoa. Tähän täkyyn monet sellistit tarttuvatkin täydellä vimmalla.
Pia Segerstam on miettinyt paljon, myös tätä konserttoa. Nyt hän esittikin viipyilevän, hyvin surumielisen ja hyvin intiimin näyn Elgarin lähestulkoon puhkikuluneesta konsertosta.
Pia Segerstam on kuin no-teatterin näyttelijä, jota klassikko Motokiyo kuvaa esiintyjäksi, jossa henki koko ajan työskentelee ruumista voimakkaammin. Esitys ja solisti toivat kokonaisuutena väkisinkin mieleen Michelangelon varhaisen, sen romanttisimman, Pietà-veistoksen vivahteikkaan madonnahahmon.
Nähdä Elgarin konsertto enemmän aavisteluna kuin julistuksena, se on jo erittäin omaperäinen ja puhutteleva ratkaisu.
Lauri Otonkoski, Helsingin Sanomat 24.4.1999

Pia Segerstam seuraili konserton (Segerstam: Double Thoughts beyond) soitinmaailmaa notkeasti ja herkästi kudoksen myötä liikehtien.
AT, Länsiväylä 25.5.1994

Kaikkein ehyimmästä esityksestä vastasi sellisti Pia Segerstam. Hän soitti Pjotr Tsaikovskin Pezzo Cappriccioson erinomaisen tarkasti ja musikaalisesti. Yksikään sävel ei jäänyt kuulumatta nopeimmassakaan juoksutuksessa, ja jokainen sävel oli täysin puhdas.
Hannu-Ilari Lampila, Helsingin Sanomat 2/1988

Duo Segerstam-Sirodeau on erittäin korkeatasoinen yhdistelmä, jonka esityksiä mielelläni kuulisin jatkossakin.
Olli Varonen, Keskisuomalainen 6.7.1997

KAMARIMUSIIKKIA PARHAIMMILLAAN
Regerin sonaattia op.116, Schumannin Adagioa ja Allegroa op.70 ja väliajan jälkeen esitettyjä Lisztin Romance Oublié'ta ja Die Zelle in Nonnenwerthiä sekä Chopinin sonaattia yhdisti kaikkia solistinen dialogi sellon ja pianon välillä. Ja millainen!
Kun taiteilija on saavuttanut soitossaan sellaisen teknisen tason kuin Pia Segerstamilla ja Christophe Sirodeaulla on, hän voi keskittyä olennaiseen, itse musiikkiin.
Kuulijaa vietiin heti alkutahdeista alkaen. Arvioijalta lensivät muistilehtiö ja analyyttiset aikomukset tipotiehensä, kun musiikki tuli iholle, ihon alle ja vei mennessään kylpyyn toisistaan selkeästi erottuvien sävelten, huikean dynamiikan, teutonisten scherzojen ja prestojen ja lyyristen hitaiden osien mereen.
Kun kuulija havahtui takaisin arkitodellisuuteen, olikin jo kiitosten aika. Nämä loistavat maailmanluokan taiteilijat tarjosivat meille vielä ylimääräisenä pienen harvinaisen helmen: Anton Webernin 2 Pièces, vuodelta 1899.
Urpo Huovinen Kaleva 4.7.1997,

Yhteissoitto oli todella fantastista…Pia Segerstam in soitto oli kauttaaltaan, niin Regerissä, Schumannissa, Lisztissä kuin Chopinissa erittäin intensiivistä ja tavattoman musikaalista: fraseeraukset olivat täydellistä kypsyyttä osoittavia, Adagiot ja Largot lauloivat kauniisti, kun taas tulisuuttakaan ei puuttunut. Kaiken kaikkiaan tämä kamarimusiikki-ilta oli varmaan parasta mitä olen Kajaanissa tältä alueelta kuullut.
Eija Korhonen, Kainuun Sanomat 5.7.1997